
Äänekoskelaiselle urheilukansalle tarjottiin eilen viihdettä ja sirkushupeja koko rahan edestä, kun HuimaUrho kohtasi Keskuskentän syksyisellä nurmella Ilves/2:n Tampereelta. Terävän alun jälkeen hetken aikaa näytti jo, että kausi tulisi päättymään, mutta pankki räjähti lopussa vielä totaalisesti.
Ottelu todellakin saatiin käyntiin HuHon kannalta suotuisasti. Pelikello näytti neljää minuuttia, kun kotijoukkue sai kulmapotkun. Jo ennakkoon arveltiin, että HuHo tulee todennäköisesti olemaan nuorta Ilveslaumaa vahvempi erikoistilanteissa, ja tämä toteutui heti ensimmäisellä yrityksellä.
Jimi Saarikon keskitys tuli keskelle pahinta vaara-aluetta, jossa se putosi maalivahti Niilo Husun käsien kautta lähes maaliviivalle Matti Liimataiselle. Matti kiitti tästä, ja sijoitti kauden kymmenennen osumansa ja antoi kotiyleisölle heti aihetta juhlaan sekä ennen kaikkea reilun annoksen toivoa jatkopaikasta.
Avausjakson viimeiset 40 minuuttia eivät olleet kauden tapahtumarikkainta jalkapalloa. Taitava Ilveksen joukkue pystyi pitämään palloa hankalahkoista kenttäolosuhteista huolimatta, mutta maalipaikat olivat äärimmäisen tiukassa HuHon tiukan puolustuksen käsittelyssä. Kotijoukkue taas sai useita erikoistilanteita lisää, mutta aivan avausmaalia vastaavaa vaaraa niistä ei syntynyt.
Paras paikanpuolikas syntyi Lauri Rutaselle, kun hän voitti keskialueella kaksinkamppailunsa aivan pystyyn, ja pääsi kuljettamaan kohti maalia vasemman laidan kautta. Ilves-kippari Aapeli Räsänen sai kuitenkin jalkansa väliin hyvästä paikasta lähteneeseen laukaukseen, ja se oli lopulta helppo poimittava Husulle.
Toisen jakson alku noudatti edelleen hyvin samaa kaavaa. Molempien jengien vahvimmat osa-alueet löytyivät puolustuksesta, ja murtautuminen oli äärimmäisen haastavaa. Ensiminuuttien paras tontti tuli jälleen kulmapotkusta, Dani Nurmi oli korkeimmalla mutta hänen puskunsa suuntautui kuitenkin maalin yli.
Kun ottelua oli pelattu noin tunti, tuli HuimaUrholle äärimmäisen kylmä suihku. Ilves-alakerrasta lähetettiin pitkä avaus suoraan HuHon puolustuslinjan taakse, jossa oli ensimmäisenä hyökkääjä Rasmus Rautavirta. Hän onnistui kiertämään Severi Ikäheimon ensimmäisellä kosketuksellaan, ja pääsi sitten syöttämään pallon tyhjään maaliin.
HuHo oli jälleen kahden maalin päässä, ja aikaa oli enää puolisen tuntia. Maalipaikat olivat olleet koko pelin ajan kiven alla, joten todennäköisesti jokainen paikallaolija ehti jo henkisesti valmistautumaan siíhen, että kausi on tulossa päätökseensä.
HuimaUrhon penkillä reagoitiin kuitenkin välittömästi, ja joukkue teki triplavaihdon ja siirtyi samalla hyökkäävämpään, kolmen puolustajan muodostelmaan. Kentälle tuotiin suuri annos hyökkäysvoimaa Bacary Traoren, Santtu Röngän ja Konsta Lampilan muodossa. Tulostakin syntyi nopeasti ja kaksi viimeisenä mainittua olivat heti osallisena kavennusmaalissa. Rönkä lähetti vasemmalta laidalta keskityksen boksiin, ja uskomattoman tehokasta kautta pelaava Lampila ohjasi sen taidokkaasti päällään takakulmaan. Toivon kipinä syttyi jälleen, jatkoajalle pääseminen oli taas vain yhden maalin päässä.
Oli vain senteistä kiinni, että tuo kipinä olisi viety välittömästi pois. Ilves pääsi heti seuraavasta hyökkäyksestään hyvälle maalipaikalle, ja painava laukaus kolahti ylärimaan. Paria minuuttia myöhemmin vieraat pääsivät jälleen lähelle otteluparin ratkaisua hyökkäämällä käytännössä kolmella yhtä vastaan. HuHon onneksi tuo “yksi” oli kuitenkin Joona Rönkä, joka puolusti tilanteen täydellisesti ja piti huolen ettei Ipa saanut edes laukausta aikaan.
Liikuntapuisto räjähti, kun pelikello näytti 76:tta minuuttia. Pitkä avaus tavoitti Traoren, joka voitti oman kaksinkamppailunsa ja sai jatkettua Lampilan oikealta laidalta puolittaiseen läpiajoon. Huikeana viimeistelijänä tunnettu Lampila näytti kuitenkin tällä kertaa syöttötaitoaan, ja ujutti pallon poikittain kohti hyökkäyksessä mukana olevaa Rutasta. Ruttis laittoi kaiken likoon, ja liukui tähän syöttöön ennen Ilves-puolustusta, ja iski otteluparin tasoihin.
Tasoituksen jälkeen kumpikaan joukkue ei joutunut enää jahtaamaan maaleja henkensä uhalla, joten ottelu rauhoittui selkeästi. HuHo laski jälleen riskitasojaan eikä Ilvekselle auennut enää samanlaisia paikkoja nopeisiin hyökkäyksiin kuin ennen tasoitusta. Vaaranpaikkoja koettiin juuri 90:n minuutin tultua täyteen, kun Luka Lehtonen kaatui boksissa Otto Sumasen käsittelyssä. Keltavihreässä leirissä vaadittiin rankkaria kovaan ääneen, mutta ottelun päätuomari ei nähnyt tilanteessa virhettä ja levitti kätensä.
Neljän minuutin lisäajan jälkeen Traore oli jälleen pahanteossa, ja tanssi boksissa useammankin Ilves-puolustajan ympäröimänä. Tuokaan lauma ei saanut häntä täysin kuriin, vaan Baca onnistui hankkimaan tilanteesta kulmapotkun. Kulmureista ja niiden jälkitilanteista oltiin nähty jo kaksi maalia aikaisemmin, joten Ilves-leirissä alkoi varmasti jo tässä vaiheessa hieman tärräämään.
Itse kulmapotku ei vielä tuottanut tulosta. Ykköspallo putosi keltapaidoille, ja se saatiin purettua kauemmas maalilta. Se suuntautui kuitenkin ihanasti kohti boksin rajalla odottanutta Joona Rönkää, joka pääsi lataamaan vastapalloon juuri sopivankorkuisesta pompusta. Veto painui valtavan pelaajameren läpi oikeaan yläkulmaan asti, ja Husukin joutui vain voimattomana katsomaan kuinka verkko alkaa venymään hänen takanaan.
Seuraavat sekunnit olivatkin sitten sähköisimmät mitä HuHon historiassa ollaan vielä todistettu. Joukkue, toimihenkilöt ja koko paikalla ollut yleisö repesi valtavaan huutoon; HuimaUrho oli tehnyt mahdottoman ja noussut otteluparissa johtoon. Koko joukkue juoksi Röngän johdolla pääkatsomon eteen kannattajien luokse, ja laittoi pystyyn sellaiset karkelot että niitä muistellaan vielä vuosien päästäkin.
Vaikka kellossa oli jo 95 minuuttia, ei ottelu ollut vieläkään virallisesti ohi. Tuomari antoi lisäajan jatkua vielä hetken aikaa, ja Ilves nosti kaikki miehensä antamaan painetta HuHon boksiin. Pari lähelle maalia tullutta palloa kuitenkin selvitettiin, ja vapauttava vihellys kuultiin vihdoin lyhyen taistelun jälkeen. HuimaUrho on Ykkösen nousukarsintojen finaalissa!
Loppuhetkien muisteleminen saa edelleen sykkeen nousemaan, sen verran ainutlaatuisia hetkiä eilen koettiin. Tästäkin huolimatta työ ei ole vielä valmis, kausi nimittäin jatkuu nyt vielä kahdella ottelulla. Karsintojen finaali laitetaan käyntiin heti ensi viikolla, ja HuHo saa vastaansa joko helsinkiläisen Kiffenin tai kokkolalaisen GBK:n. Vastustaja selviää tänään illalla, kun joukkueet kohtaavat Töölön Pallokentällä. HuimaUrho tulee pelaamaan finaalien avausosan kotikentällä, ja ratkaiseva osa pelataan seuraavalla viikolla vieraissa. Vastustaja ja tarkat ajankohdat tiedotetaan välittömästi niiden selvittyä!