HuimaUrhon kausi 2026
HuimaUrhon Edustus- ja reservijoukkue kaudella 2026. Takaa vasemmalta: Jasper Piilonen, Eemeli Janhunen, Eetu Pölkki, Juho Honkonen, Dani Nurmi, Jussi Orava, Niko Kiiveri, Kasper Kääriäinen, Toni Viinikainen, Santeri Suutari, Konsta Lampila, Matti Liimatainen, Lauri Rutanen, Kuisma Sippola, Ville Hänninen, Pasi Hartikka, Karri Kuorikoski, Otto Sumanen, Jimi Saarikko, Atte Ylönen, Momodou Fadera, Timi Rantamäki, Elias Ettanen, Simo Kähkönen, Luukas Jakonen, Jaakko Ruuska, Aatos Manninen, Paavo Vallius, Jesse Hautanen, Jussi Pasanen, Liliana Piispa, Matti Piispa, Petri Myllypakka, Mikko Huttunen, Pasi Leikkainen, Mari Leikkainen, Michael Duka, Veeti Tarvainen, Tommi Minkkinen, Severi Ikäheimo, Teemu Tervakangas, Eevert Janhunen, Miska Verkko, Jeremias Heinonen, Eveliina Ruuska, Heikki Nurmi.
HuimaUrho pääsi valmistautumaan kauteen 2026 täysin uusista lähtökohdista. Edellinen kausi oli päättynyt Kajaanissa euforiseen nousuun, ja uusi aluevaltaus oli jälleen edessä Miesten Kakkosen muodossa. Äänekoskella oltiin pelattu niin sanotuissa piirisarjoissa eli Kolmosessa ja alempana vuodesta 2009 alkaen, joten lähes kahden vuosikymmenen kuiva kausi liiton sarjoissa päästiin päättämään.
Kakkosen ja Kolmosen välissä on tasossa luonnollisesti erittäin suuri ero. Tämän perusteella voisi kuvitella, että pelaajisto jouduttaisiin laittamaan lähes täysin uusiksi. HuHon tapauksessa edelliskaudelle saatiin kasattua jo Kolmoseen harvinaisen laadukas joukkue, joten lähes täysin samalla rungolla oli hyvin mahdollista pärjätä myös Kakkosessa - edellyttäen, että runko myös jatkaa Äänekoskella.
Seuran onneksi näin kävi. Kymmenestä eniten Kolmosta pelanneista pelaajista yhtä vaille kaikki kirjasivat nimensä jatkosopimukseen myös kaudelle 2026:
- Severi Ikäheimo (23 ottelua Kolmosessa)
- Jimi Saarikko (21)
- Santeri Suutari (21)
- Michael Duka (21)
- Lennart Voikar (19)
- Miska Verkko (19)
- Elias Ettanen (17)
- Dani Nurmi (17)
- Lauri Rutanen (16)
Joukkueen ulkopuoleltakin saatiin uusia vahvistuksia, uusi tilanne koko Keski-Suomen kolmen kärkiseuran joukossa oli selkeästi kiinnostava vaihtoehto entistä suuremmalle kasalle pelaajia. Jo ennen vuodenvaihdetta paikallisvastustaja ViPan riveistä joukkueeseen liittyi kerralla peräti neljä pelaajaa: Konsta Lampila, Otto Sumanen, Timi Rantamäki ja Atte Ylönen. Myös gambialaishyökkääjä Momodou Faderan siirtyminen AC Oulun/OLS:n organisaariosta Äänekoskelle julkaistiin. Talven viimeinen uusi palanen saapui helmikuun alussa, kun laitahyökkääjä Matti Liimatainen siirtyi FC Vaajakosken riveistä pohjoiseen Keski-Suomeen ja siniseen paitaan.
Valmennusosasto muuttui edelliskauteen nähden muutaman henkilön osalta. Pekka Parviainen ja Tero Kirves poistuivat joukkueen vahvuudesta, ja fysiikkavalmennukseen astui uusi osaaja Eveliina Ruuska. Päävalmentajana jatkoi edelleen Heikki Nurmi, apunaan Ville Korkeamäki ja HuHo2:n vastuukoutsi Pasi Leikkainen.
Valmennus 2026! | HuimaUrhon verkkosivut
Suomen Cup
Edelliskaudella HuHo pelasi hienon nousukauden lisäksi upean taipaleen myös Suomen Cupissa. Lähtö laulukuoroon tuli vasta viidennellä kierroksella Veikkausliigajoukkue FC Hakan käsittelyssä, ja palkintona oli myös osallistumisoikeus Regions’ Cupiin. RC:ssä tappio tuli välierävaiheessa Järvenpäässä.
Tällä kertaa korkeamman sarjatason myötä Cup alkoi vasta kolmannelta kierrokselta. Kauden ensimmäisen kilpailullisen pelin arpa tarjosi HuHolle matkan Kuopioon, jossa joukkuetta isännöi Nelosessa pelaava Elo. Hieman hitaan alun jälkeen HuimaUrho näytti kahden sarjatason välisen eron, ja latoi taululle lopulta hurjat 0-10 -voittolukemat.
Neljännelle kierrokselle vastustaja saapui sarjatasoa ylempää Ykkösestä, ja jälleen Kuopiosta. KuPS Akatemia saapui Äänekoskelle, ja kaatoi HuimaUrhon selkeästi 0-4. Edellisvuoden kaltaista tuhkimotarinaa ei siis nähty Cupissa, ja keskittyminen päästiin ohjaamaan pelkkiin Kakkosen peleihin.
HuHon Cup-juna pysähtyi neljännelle kierrokselle. | HuimaUrhon verkkosivut
Edustusjoukkue, Miesten Kakkonen
HuimaUrho sijoitettiin odotetusti Kakkosen C-lohkoon, eli niin sanottuun pohjoislohkoon. Jo keväällä nähtiin lohkojen julkaisun yhteydessä, että länsirannikko tulee harvinaisen tutuksi. Sarjan kaikki joukkueet FCV:tä ja SJK/A2:ta lukuunottamatta löytyi aivan Pohjanlahden tuntumasta. Toinen erikoisuus oli akatemiajoukkueiden määrä, nimittäin yhdeksästä vastustajasta peräti kolme oli Veikkausliigajoukkueiden reservejä.
HuHo lähti kauteen maltillisin odotuksin. Sarjanousijana ensisijainen tavoite oli luonnollisesti sarjapaikan säilyttäminen myös seuraavalle kaudelle, ja toiveissa oli sijoittua kuuden parhaan joukkoon ja selvitä siten ylempään jatkosarjaan.
Joukkue sai juuri ennen kauden alkua todella ikäviä uutisia, kun maalivahti Severi Ikäheimo loukkaantui harjoituksissa pitkäksi aikaa, ja sarjapeleihin jouduttiin siis lähtemään siten, että yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista oli poissa vahvuudesta. Seveä paikkaamaan hankittiin Joel Pasoja lainasopimuksella JJK:sta, joka kantoi torjuntavastuun alkukaudesta yhdessä Teemu Tervakankaan kanssa.
Kakkosen kausi avattiin Pietarsaaressa JBK:n vieraana. JBK:n todettiin kauden aikana olevan yksi sarjan fyysisimmistä joukkueista, ja HuHo totesi tämän kauden alussa tylyllä tavalla. Pietarsaarelaiset olivat kauden avauksessa lähes kaikessa edellä, ja nappasivat 2-0 -voiton.
HuimaUrhon pelikovuus ei riittänyt Pietarsaaressa haastamaan JBK:ta | Sisä-Suomen Lehti 19.4.2026
Kauan odotettu Kakkosen kotiavaus tarjosi äänekoskelaiselle futiskansalle erikoisimman näytöksen, mitä on pitkiin aikoihin nähty. Itse pelitapahtumat eivät olleet pääosissa, vaan täysin uskomattomat sääolosuhteet. Aivan valtava lumimyrsky alkoi juuri ennen peliä, ja pelin luonne kääntyi aivan päälaelleen. Ottelulla ei ollut jalkapallon kanssa enää juurikaan tekemistä, vaan kyseessä oli enemmänkin painimatsi jatkuvasti vaarallisemmissa olosuhteissa. HuHo oli alkuun niskan päällä ja johti jo 4-1, mutta VPS Akatemia nousi vielä ottelun loppuhetkillä tasoihin. Avausvoitto antoi siis vielä odottaa itseään - vaikka se jo todella lähellä olikin.
Santeri Suutari johti joukkojaan etulinjassa uskomattomassa Kakkosen kotiavauksessa. | Mikko Huttunen
Helpottava avausvoitto nähtiin vihdoin neljännellä kierroksella. Toukokuun alun reissu Seinäjoelle toi upean 0-1 -taisteluvoiton SJK/Akatemia 2:sta Timi Rantamäen maalilla. Heti seuraavalla viikolla edessä oli ensimmäinen Keski-Suomen derby FC Vaajakoskea vastaan kotikentällä. Toinen peräkkäinen voitto jäi Äänekoskelle lukemin 4-2, ja HuimaUrho ilmoittautui toden teolla mukaan uudelle sarjatasolle.
HuimaUrho vei sateisen derbyn – Fadera ilmiliekeissä | Sisä-Suomen Lehti 17.5.2026
Alkukauden vaihtelevat otteet selittyivät pitkälti haastavalla pelaajatilanteella. Iso osa joukkueesta oli vielä suorittamassa asepalvelustaan, joten muutamissa peleissä oli hyvinkin suuria kokoonpanohaasteita. Näiden hellitettyä alkoi myös tuloksenteko. Kesäkuun alusta aina ylemmän jatkosarjan loppuun saakka HuHo hävisi vain kahteen kertaan, heinäkuussa Vaasassa ja jatkosarjan viimeisessä ottelussa GBK:ta vastaan. Samassa ajassa voittoja tuli peräti 12, ja usein vielä selkeillä numeroilla.
Sijoitus oli lopulta aivan eri päässä sarjataulukkoa kuin mitä ennen kauden alkua odotettiin. HuimaUrho varmisti C-lohkon voiton jo pari kierrosta ennen sarjan loppua, ja eroa toiseksi tulleeseen GBK:hon oli lopulta neljä pistettä.
Kesäkauteen tuli mukava lisämauste, kun upeaa työtä suomalaisen jalkapallokulttuurin eteen tekevä Byyri saapui Äänekoskelle tekemään dokumenttia HuimaUrhon hienosta tarinasta joukkueiden yhdistymisen jälkeen. Dokkaria varten valikoitui varsin mukava matsi, Jaro/Akademi kaatui hienosti lukemin 7-1. Voit katsoa dokumentin alta:
Vuosi 2026 oli tärkeä vuosi äänekoskelaiselle futikselle, sillä Huiman jalkapallotoiminta täytti 80 vuotta. Vuodesta 1946 alkaen käynnissä ollut seura on nähnyt vuosikymmenien varrella valtavasti ylä- ja alamäkiä. Vaikka tällä hetkellä ei aivan korkeimmalla huipulla olla, voidaan nyt sentään todeta, että viimeiset vuodet ollaan kivuttu vahvasti jälleen ylöspäin kohti parempia aikoja!
Juhlavuotta kunnioitettiin Äänekosken Kaupungin isännöimällä ilmaisottelulla Närpes Kraftia vastaan 22.8. Lähes 600 katsojaa saapui Liikuntapuistoon todistamaan hienoa 3-1 -voittoa, jonka kruunasi oman pojan Jesse Hautasen voittomaali viimeisellä kympillä. HuHo onnittelee vielä kertaalleen 80-vuotista Huimajalkapalloa!
Vanhaa tyyliä mukaillut ottelumainos Huimajalkapallon 80-vuotisjuhlaottelua varten.
Nousukarsinnat
Yli odotusten mennyt kausi tarjosi HuHolle jälleen mahdollisuuden jatkaa hienon tarinan kirjoittamista. Kolmesta Kakkosen lohkosta kahdeksan parasta joukkuetta pääsi jatkamaan kauttaan nousukarsinnoissa Ykköseen. HuimaUrho oli tällä listalla kolmantena FC Hongan ja FC Kiffenin perässä. Äänekoskella oli siis jälleen edessä pitkä syksy, kaksi otteluparia määrittäisi sen, olisiko edessä jo toinen peräkkäinen nousu.
Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli jälleen yksi akatemiajoukkue, Ilves/2 Tampereelta. Huomattavasti äänekoskelaisia suuremmilla resursseilla operoivalla Ilveksellä on jo useita vuosia ollut tärkeänä tavoitteena nostaa akatemiansa Ykköseen, jotta seuran lupaavien junioreiden pelaajapolku kohti edustusta olisi vielä pari napsua vahvempi. Seura tulisi siis varmasti panostamaan karsintoihin paljon, käyttämällä nuoria pelaajia myös Veikkausliigajoukkueen ringistä.
HuimaUrhon kannalta todella kiinnostava asia oli myös oman kasvatin, Luka Lehtosen kohtaaminen kauden tärkeimmissä peleissä. Lehtonen muutti vuoden 2026 maaliskuussa Äänekoskelta Tampereelle, ja siirtyi Ilveksen organisaatioon, nimenomaan Ilves/2:n ja P18-joukkueiden riveihin. Pureeko oma koira vai onnistuuko kokeneempi äänekoskelaisnippu kaatamaan nuoret tamperelaiset?
Äänekosken jalkapallolupaus Luka Lehtonen, 16, on tehnyt sopimuksen Veikkausliigaseuraan | Sisä-Suomen Lehti 20.3.2026
Avausosa Tammelan Stadionilla näytti siltä, että HuHon kausi tulee jo päätökseensä. Ilves oli todella vahva etenkin avausjaksolla, ja johti ottelua puoliajalla jo 2-0. Kuin kirsikkana kakun päälle Lehtonen kävi vielä hieman tauon jälkeen naulaamassa taululle jo lukemat 3-0, ja eittämättä valtaosa HuimaUrhon seuraajista alkoi jo valmistautumaan kauden päätökseen.
Sinipaidat kaivoivat kuitenkin vielä taisteluvaihteen päälle, ja onnistui Konsta Lampilan maalilla kaventamaan avausosan lukemiksi 3-1. Kahden maalin takaa-ajoasema on haastava, mutta kuitenkin ihan käännettävissä - etenkin kotikentällä!
Ratkaiseva osa Äänekosken nurmella olikin poikkeuksellista jalkapallojuhlaa. HuHo meni heti alussa johtoon, ja paine Ilveksen riveissä alkoi varmasti jo kasvaa. Toista maalia ei kuitenkaan meinannut syntyä millään, ja sen sijaan Ilves pääsi tunnin kohdalla kasvattamaan johtonsa jälleen kahteen maaliin.
HuHo ei jäänyt kuitenkaan edelleenkään tuleen makaamaan, vaan oli vielä täysillä taistelussa mukana. Tuhojaan oli jälleen tekemässä Lampila, ensin viimeistelemällä itse kavennuksen ja sitten syöttämällä Lauri Rutasen tasoituksen.
Varsinaisen peliajan loppuminuutit kääntyivät pikkuhiljaa Ilveksen hallinnaksi, ja bensa näytti olevan jatkuvasti enemmän loppu HuHon tankissa. Jatkoaika olisi varmasti kääntynyt Ilveksen suuntaan, jos matsi olisi sinne asti venynyt.
Yksi pelaaja päätti kuitenkin toisin. HuimaUrho sai kulmapotkun aivan viimeisillä hetkillä. Ilves sai purettua ensimmäisen keskityksen, mutta paluupallo putosi boksin rajalle Joona Röngälle. Kesken kauden Yhdysvalloista takaisin Äänekoskelle palannut Rönkä pamautti enempää miettimättä komean kudin yläkulmaan, ja räjäytti Äänekosken Liikuntapuiston uskomattomiin juhliin. Kausi ei pääty vieläkään!
Karsintojen finaalissa vastaan asettui GBK Kokkolasta. Tuttu C-lohkon vastustaja tiedettiin hankalaksi joukkueeksi jo varsinaisen sarjan ajalta, ja vaikka HuHo olikin sarjassa korkeammalla, otteluparista voitiin odottaa äärimmäisen tasaista - johtuen etenkin GBK:n hankkimista vahvistuksista loppukauden aikana.
Avausosa päättyi Äänekoskella vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen lukemiin 3-3. Ratkaiseva osa Kokkolassa taas oli kohtalaisen selkeää GBK:n näytöstä, ja isännät painelivat lopulta Ykköseen voittamalla ottelun lukemin 5-1 (yhteismaalit 8-4). HuimaUrho ei siis ollut vielä aivan valmis nousuun, yli 2500:n katsojan yleisön ratkaisumatsiin kerännyt GBK sen sijaan ehdottomasti vaikutti sitä olevan.
Tappio karsintafinaalissa oli luonnollisesti valtava pettymys. Pettymys kirkastui kuitenkin kohtalaisen nopeasti, kun joukkueessa ymmärrettiin jälleen ennakko-odotukset. Kaikki meni paljon upeammin kuin kukaan olisi osannut huhtikuussa edes haaveilla!
Vaikka valtakunnallisen sarjan myötä vieraspelimatkat olivat moninkertaiset aiempiin vuosiin nähden, oli upeaa nähdä, että kannattajat seurasivat joukkueen matkassa edelleen uskollisesti. Lähes jokaisessa vierasmatsissa oli mukana ainakin pieni lauma kannattajia sinivalkoiset huivit kaulassaan tukemassa HuimaUrhoa. Äänekkäät kannattajaryhmät eivät ole vielä Kakkosen tasolla aivan arkipäivää, joten äänekoskelaiset voittivat katsomon puolella käydyn mittelön lähes poikkeuksetta - niin kotona kuin vieraissakin. Kesken kauden HuimaUrhon riveistä Vaasaan lähtenyt Timi Rantamäki sanoittikin asian hienosti viimeisen matsinsa jälkeen:
“Oli upeeta pelata, kun olipa sitten koti- tai vieraspeli, niin HuimaUrhon fanit sai sen aina tuntumaan kotipeliltä ja siltä että touhulla on oikeasti merkitystä.”
- Timi Rantamäki, 12.8.2026
HuimaUrhon joukkue juhlimassa kannattajien kanssa Kokkolassa voitetun ottelun jälkeen. 8.8.2026 | Mikko Huttunen
Edustusjoukkueen ihannekokoonpano
Momodou Fadera
Matti Liimatainen - Jimi Saarikko - Lauri Rutanen - Dani Nurmi
Santeri Suutari
Atte Ylönen - Elias Ettanen - Lennart Voikar - Joona Rönkä
Severi Ikäheimo
Parhaat maalintekijät TOP 3:
- Momodou Fadera | 29
- Konsta Lampila | 12
- Matti Liimatainen | 10
Peliaikakuninkaat TOP 5:
- Joona Rönkä | 2054
- Lauri Rutanen | 1954
- Santeri Suutari | 1921
- Lennart Voikar | 1845
- Jimi Saarikko | 1797
Kakkosjoukkue, Keski-Suomen Nelonen
HuHo2:n kausi sisälsi tälläkin kertaa erittäin paljon ylä- ja alamäkiä. Pelaajisto muuttui kauden aikana todella usein, ja joukkue joutui välillä operoimaan hyvin ohuella ringillä. Kauden aikana nähtiin useiden nuorien pelaajien hyvää sisäänajoa, erityisesti 2010-ikäluokan edustajien osalta. Sijoitus oli lopulta yhdeksän joukkueen sarjassa seitsemäs, joten tuloksellisesti kausi ei aivan vastannut odotuksia. Nuoret pelaajat saivat kuitenkin jälleen ison kasan arvokkaita minuutteja vyölleen ja sama jatkukoon tulevina vuosina!
Kakkosjoukkueen ihannekokoonpano
Väinö Kanervo
Kasper Kääriäinen - Michael Duka - Niko Kiiveri - Jeremias Heinonen
Petrus Lukkari
Jussi Orava - Simo Kähkönen - Jaakko Ruuska - Karri Kuorikoski
Teemu Tervakangas
Parhaat maalintekijät TOP 3:
- Väinö Kanervo | 6
- Niko Kiiveri | 5
- Roni Heinonen, Petrus Lukkari | 4
Peliaikakuninkaat TOP 5:
- Petrus Lukkari | 1160
- Simo Kähkönen | 1158
- Kasper Kääriäinen | 1007
- Jeremias Heinonen | 941
- Michael Duka | 938
